24. joulukuuta 2012
15. joulukuuta 2012
It's time to be a big girl now, and big girls don't cry
En ymmärrä mitä hienoa joulussa on? Saatoin vuosi sitten avautua samasta asiasta, mutta en ole odottanut joulua sitten 12-vuotiaan minun jälkeen. Joulu on aina ollut kasa velvollisuuksia ja pakkoja, mitä pitää suorittaa tai tehdä. En ole vielä kertaakaan viettänyt onnellista joulua niin että muistaisin. Luulin että tästä joulusta tulisi sellainen, mutta empä usko.
Joten kaikkien muiden joulupostaukset ohitan valiltettavasti, ja itse en niitä kirjoita sen enempää kuin jouluaattona. Ainoa hyvä asia on loma :D
Olen rakastunut Sheffieldin kaupunkiin Britanniassa. Sheffield Hallam Uni (mielipiteitä/kokemuksia? ^^) on yksi viidestä yliopistosta mihin aion hakea, rakastuin paikkaan ♥ Saa nähdä mitä muita pistän hakemukseen, joka pitää siis tammikuun puoleen väliin mennessä lähettää Ucasin kautta.
Joten kaikkien muiden joulupostaukset ohitan valiltettavasti, ja itse en niitä kirjoita sen enempää kuin jouluaattona. Ainoa hyvä asia on loma :D
Olen rakastunut Sheffieldin kaupunkiin Britanniassa. Sheffield Hallam Uni (mielipiteitä/kokemuksia? ^^) on yksi viidestä yliopistosta mihin aion hakea, rakastuin paikkaan ♥ Saa nähdä mitä muita pistän hakemukseen, joka pitää siis tammikuun puoleen väliin mennessä lähettää Ucasin kautta.
11. joulukuuta 2012
1st anniversary
Blogini täyttää tänää vuoden !
Rupesin tässä itsekin selailemaan että mitä kaikkea on tullu kirjoteltua joskus kauan sitten. Alunperin ideana oli että panikoin aikuisuutta, mutta ei sitä tarvitse panikoida. Moni sanoisi "hienoa että vasta nyt huomasit!", mutta en ole vielä aikuinen :D 18 ei ole niin jännittävä vuosi kuin sanotaan. Vaikka vielä on reilu kuukausi 19-vuotissynttäreihini, niin en tunne olevani yhtään aikuisempi kuin vuosi sitten. Tämä taas pisti ajattelemaan, että mitä oikeasti aikuistuminen tarkoittaa minulle. Muutto omaan kotiin ja vakituinen työpaikka? Mennä naimisiin ja saada lapsia? Jotain siihen suuntaan, mutta ei todellakaan vielä :D
Tämän vuoden aikana olen kuullut monelta (kaveriltani) että "miten sä voit suhtautua tohon noin aikuisesti ku voisit saada itkupotkuraivareita ja huutaa?!" Ehkä käytökseni on vaikuttanut monen silmissä aikuiselta, mutta itse ajattelen että olen (oikeasti, suklaarahat älkää kattoko väärin ;D) hiljaisempi ja rauhallisempi tilanteen vaatiessa. Sen takia tämä on ollut ehkä uusi puoli, mitä moni on ajatellut kasvamisena "isoksi".
Ensi vuonna aion ottaa askeleen lähemmäs aikuisuutta, nimittäin kirjoittaa ylioppilaaksi ja lähteä yliopistoon. Eikä ihan minne tahansa yliopistoon vaan Britanniaan. Hakuprosessi on tällä hetkellä käynnissä, olen kirjoittanut puolet personal statementistani valmiiksi, karsinut yliopistoja suuresta määrästä pieneen ja valmistautunut haastatteluun ja kielitestiin. Vielä en osaa sanoa tarkkaa paikkaa minne päin Brittejä lähden, koska sitä en vielä itsekään tiedä :D Yliopistot mitä olen tähän mennessä "valinnut omassa kilpailutuksessani jatkoon" sijaitsevat ympäri Britanniaa. Täytyy sanoa että olen todella innoissani, koska en esim. vielä yläasteella olisi voinut kuvitella lähteväni pois Suomesta, se olisi ollut viimeinen ja olematon mahdollisuus :D
Mutta, toisin kuin rakas eksäni sanoi tuossa hetki sitten että "eihän sulle jää tänne mitää mikä pidättelis sua enää", olen hirveä ikävöijä ja tiedän että minulla tulee ikävä ystäviäni. Sen takia olisin kiitollinen jos voisin pysäyttää ajan tähän hetkeksi ja voisin viettää kaikkien kanssa mahdollisimman paljon aikaa, ilman mitään arjen paineita. Ylppärit jatkuu kohta, silloin sosiaalinen elämäni kuolee täysin, koska minulla on tavoitteena M:n paperit. Ja sitten kun olen tehnyt kaikkeni hatumetsästyksen eteen, voin viettää laatuaikaa minulle tärkeimpien ihmisten kanssa. Mutta tämä vasta ensi vuonna, ei tarvii viel vetistellä :D Vuoden päästä tähän aikaan olen jossain kaukana täältä !
Rupesin tässä itsekin selailemaan että mitä kaikkea on tullu kirjoteltua joskus kauan sitten. Alunperin ideana oli että panikoin aikuisuutta, mutta ei sitä tarvitse panikoida. Moni sanoisi "hienoa että vasta nyt huomasit!", mutta en ole vielä aikuinen :D 18 ei ole niin jännittävä vuosi kuin sanotaan. Vaikka vielä on reilu kuukausi 19-vuotissynttäreihini, niin en tunne olevani yhtään aikuisempi kuin vuosi sitten. Tämä taas pisti ajattelemaan, että mitä oikeasti aikuistuminen tarkoittaa minulle. Muutto omaan kotiin ja vakituinen työpaikka? Mennä naimisiin ja saada lapsia? Jotain siihen suuntaan, mutta ei todellakaan vielä :D
Tämän vuoden aikana olen kuullut monelta (kaveriltani) että "miten sä voit suhtautua tohon noin aikuisesti ku voisit saada itkupotkuraivareita ja huutaa?!" Ehkä käytökseni on vaikuttanut monen silmissä aikuiselta, mutta itse ajattelen että olen (oikeasti, suklaarahat älkää kattoko väärin ;D) hiljaisempi ja rauhallisempi tilanteen vaatiessa. Sen takia tämä on ollut ehkä uusi puoli, mitä moni on ajatellut kasvamisena "isoksi".
Ensi vuonna aion ottaa askeleen lähemmäs aikuisuutta, nimittäin kirjoittaa ylioppilaaksi ja lähteä yliopistoon. Eikä ihan minne tahansa yliopistoon vaan Britanniaan. Hakuprosessi on tällä hetkellä käynnissä, olen kirjoittanut puolet personal statementistani valmiiksi, karsinut yliopistoja suuresta määrästä pieneen ja valmistautunut haastatteluun ja kielitestiin. Vielä en osaa sanoa tarkkaa paikkaa minne päin Brittejä lähden, koska sitä en vielä itsekään tiedä :D Yliopistot mitä olen tähän mennessä "valinnut omassa kilpailutuksessani jatkoon" sijaitsevat ympäri Britanniaa. Täytyy sanoa että olen todella innoissani, koska en esim. vielä yläasteella olisi voinut kuvitella lähteväni pois Suomesta, se olisi ollut viimeinen ja olematon mahdollisuus :D
Mutta, toisin kuin rakas eksäni sanoi tuossa hetki sitten että "eihän sulle jää tänne mitää mikä pidättelis sua enää", olen hirveä ikävöijä ja tiedän että minulla tulee ikävä ystäviäni. Sen takia olisin kiitollinen jos voisin pysäyttää ajan tähän hetkeksi ja voisin viettää kaikkien kanssa mahdollisimman paljon aikaa, ilman mitään arjen paineita. Ylppärit jatkuu kohta, silloin sosiaalinen elämäni kuolee täysin, koska minulla on tavoitteena M:n paperit. Ja sitten kun olen tehnyt kaikkeni hatumetsästyksen eteen, voin viettää laatuaikaa minulle tärkeimpien ihmisten kanssa. Mutta tämä vasta ensi vuonna, ei tarvii viel vetistellä :D Vuoden päästä tähän aikaan olen jossain kaukana täältä !
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)