Never say goodbye, because saying goodbye means going away and going away means forgetting

Iha mahtava kesä tähän mennes ollu ! Musta tuli tossa kans ylioppilas, en sitä ees muistanu hehkuttaa tänne :D Apua.. Kävin kavereide kanssa taas Costa del Solilla, samassa paikassa kuin toukokuussa. Sieltä on ny kotiuduttu (muutama viikko sitten) ja ny on vietetty rauhallista lomaa.. Ennen kuin tänään... TÖITÄ ! Mitä se ees tarkottaa ? Olin ihan hukassa hetken ja en tiennyt mitä pitää tehdä ja missä on mitäki.. Puoltoist kuukautta on kuitenki aika pitkä aika olla tekemättä duunii. Iha hävettää et kui jäinen olin :D Selkärangasta seki sitten... Ja kynnethän siinä taas meni. Vaivalla kesällä kasvatettujakynsiä ei voi enää näyttää missään ilman lakkaa ja täytyy myöntää että jopa sattuu kirjottaa koneella...

Tänään (ollessani töissä) sain iloisen sähköpostin! Nimittäin ilmoituksen Ucasista, että olen täysin unconditional Southamptoniin ja tämä tyttö lähtee siis sinne ! Piti äsken vielä tarkistaa etten kerro liikoja mutta kyllä, Englannin "aurinkorannalle" ja suurimpaan satamaan suunnistan :D Tässä tuli yhtäkkiä paljon hommaa... Pitää lähettää hakemuksia ties minne asuntoloihin ja opintolainoja varten... Ja tärkein, mitä englanninopettajamme sanoi kuukausi ennen ylppäreitä: Think in English!

Multa kysytään melkein päivittäin että jännittääkö. Ei jännitä. Ei ainakaan vielä. Ikävän poikane saattaa jossain vaiheessa iskeä, kun tiedän jo nyt että tulee hetkiä jolloin kaikki ei suju ja ei oo rahaa ja ei oo ruokaa ja sit vituttaa. Mutta että jännittääkö? Ehei :D En ole vielä edes lentoja hommannut tai mitään ihmeellisempää, olen vain lähdössä. Southamptoniin ei edes lennetä suoraan Suomesta.. Viimeksi kun vähän tutkailin niin saatan piipahtaa Pariisissa välilaskulla :D Tarvitsen vain paljon tavaraa mukaan ja 23kg voi tuntua erittäin pieneltä siinä vaiheessa kun sinne oikeasti lähdetään :D Ajattelin nimittäin raahata koko vaatekaappini + kengät ja laukut mukaani. Kirjat ja leffat lähtee kans, mitä jos tulee tylsä sadepäivä vaikka eihän Englannissa toki sada? x) Onneksi posti kulkee ja voin saada omat kamani aina sitä kautta kuljetettua.

Suurimman shokin sain, kun tajusin että lähtööni on alle kaksi kuukautta. Miten ihmeessä onnistun suoriutumaan KAIKESTA kahdessa kuukaudessa ? Reilu kuukauden verran teen vielä töitä, mutta entäs sitten? Mitä tapahtuu sitten? Mitä tapahtuu kun olen Englannissa ja tajuan että kaikki on perseestä? Ehkä kirjoitan itselleni jonkin kirjeen jonka osoitan pahalle päivälle :D

Ihmisiä tulee ikävä. En mä sitä lähtöö ois nii paljoo miettinykää, jos mulla ei jäis tänne ketää mietittävää. Mulla on tällä hetkellä maailman ihanimpia ihmisiä mun elämässä, osa on pysyny hiekkalaatikolt saakka, osaan oon törmänny vast lukiossa. Kaikista aion pitää kiinni vaikka niide naamat välil ärsyttäski :D Saa tulla käymään (kantsii ilmottaa kuitenki eka :D) ja saa soittaa ja mutha löytää facesta ja bloggerista jos ei muualta ;P