Jotenkin hassua kun itse olen jo kokenut tuon "kynnyksen", joksi sitä moni kuvailee, ja nyt on hienoa nähdä miten kaverit ovat reagoineet ylittäessään sen. Osa meni rappiolle, jättää vieläkin tunteja koulusta väliin ihan siksi että saa kuitata itse poissaolonsa, osa on entistä salamyhkäisempi eikä kerro omista menoistaan enää niin tarkasti, tiedä sitte mitä he tekevät ja jotkut ovat ihan omia itsejään. Mulla on vieläkin sellanen olo että oisin 17, en osaa kuvitella että voin nykyää tosta vain ottaa auton (kun kortti on jo taskussa) ja lähteä kauppaan ostamaan viikonlopulle tarvikkeita. Ei mahdollista :D
Näillä pohdinnoilla, lähetään tästä pikkuhiljaa kavereideni kanssa ulos :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti