Haluaisin sopivan kirkkaanpunaisen mekon, sellasen joka tilanteeseen sopivan. Olen aina sanonut että yksinkertaisuus on kaunista, niin tässäkin asiassa. En tarvitse mitään ylimääräisiä härpäkkeitä asuuni ja sen varmasti huomaa kun näkee minun tulevan kaupungilla vastaan :D
Ensimmäinen asia mikä kummastuttaa ihmisiä minussa on, että minulla ei ole reikiä korvissa. Poikaystäväni sanoi että pitäisi olla, niin hänen olisi helpompi ostaa lahjoja :D Mutta en ole koskaan halunnut ja tiedän etten tule haluamaan. Hassua, kun vieläkin jotkut kysyy samalla tavalla kuin 10 vuotta sitten, että pelottaako minua kipu. "Ei se satu" kuului usein. Ei minua olisi häirinnyt kipu :D Vaikka minua sanotaankin prinsessaksi (ainakin kotona), niin tyttömäinen en ole, että korvakorut koskaan haluaisin.
Siskoani ja minua kuvaa parhaiten meidän lapsuusaika. Systeri leikki ballerina-barbilla, minä radio-ohjattavalla autolla. Vasta lukiossa rupesin "tyttömäistymään" tai poikaystäväni mukaan ystäväni tekivät minusta "pissiksen". Matkaa on siihen vielä paljon ja saa ollakin :D
Nykyään en edes kehtaa katsoa vanhoja kuviani. Kun olin 2-6, äitini puki minut väkisin prinsessaksi. Minulla oli tummanpunainen rimpsumekko josta en pitänyt. Sen takia en pitänyt mekkoja muuten kuin pakolla, ennen lukiota siis. Ala-ja yläasteella asunani oli kollarit ja huppari. Farkut hyvinä päivinä.
Oon aina ollut vähän omantien kulkija, en halua seurata ketään heidän unelmissaan (niin kuin äiti toivoisi) vaan luon itse oman tulevaisuuden.
Kuvat: Weheartit.com ja Nelly.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti